Puukiuas – kerta- vai jatkuvalämmitteinen, miten lämmitetään ja mitä laki vaatii

Kerta- vai jatkuvalämmitteinen

Lämmitystavan mukaan kiukaat jaetaan kahteen ryhmään. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään valmiiksi ennen saunomista ja tulen annetaan sammua; jatkuvalämmitteiseen kiukaaseen lisätään puita kylpemisen aikana. Kertalämmitteinen tarvitsee suuremman kivimäärän, koska lämpö pitää varastoida kiviin etukäteen.

Jatkuvalämmitteinen kiuas on Wikipedian mukaan "yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi". Mökillä sen etu on nopeus ja säädettävyys: löylyä lisätään puilla, kun kertalämmitteinen vaatii aikaa ja suunnittelua. Savukiuas on vanhin kiuastyyppi, alun perin kivinen latomus ilman hormia, ja savusauna rakennetaan aina erilliseen rakennukseen.

Kiukaan rakenne

Kiukaassa on aina tulipesä. Sen pohjana on arina, jonka läpi tuhka putoaa tuhkapesään, ja tuhkaluukun kautta tuhkat tyhjennetään saunomisen jälkeen. Palamisen voimakkuutta säädetään tuhkaluukun ilmanottoaukoilla. Kivitila on tulipesän päällä tai ympärillä; jatkuvalämmitteisessä kiukaassa savu kulkee kivitilan ohi hormiin, kertalämmitteisessä se lämmittää kivet ja poistuu hormista vasta sitten.

Kiukaan lämmitettävä saunatila ilmoitetaan kuutiometreinä. Hirsiseinät, lasiovi ja kivipinnat lisäävät lämmöntarvetta, joten valmistajan ilmoittamaa tilavuusaluetta kannattaa tulkita niin, että mökkisaunassa valitaan tilavuusalueen yläpäähän mitoitettu kiuas.

Kivien valinta ja latominen

Löylykivien tehtävä on varastoida lämpöä ja höyrystää vesi tasaisesti.

1. Käytä saunakiviksi tarkoitettuja kiviä, jotka kestävät nopeita lämpötilanvaihteluita; rantakivet voivat lohkeilla.
2. Pese kivet ennen ensimmäistä latomista.
3. Lado kivet väljästi, isoimmat alle ja pienemmät päälle, niin että ilma ja savu kiertävät.
4. Älä peitä kiukaan vastuksia tai tulipesän kantta liian tiiviisti.
5. Lado kivet uudelleen kerran vuodessa tai kun löyly tuntuu laimealta; rapautuneet kivet vaihdetaan.

Lämmitys vaihe vaiheelta

Hyvä lämmitys on tasaista ja puhdasta. Palaminen on sitä puhtaampaa, mitä kuivempaa puu on ja mitä paremmin tulipesä saa ilmaa.

1. Avaa pelti ja tuhkaluukun ilma-aukot.
2. Lado tulipesään pieniä, kuivia pilkkeitä; sytytä päältä, jolloin palaminen lähtee puhtaammin käyntiin.
3. Lisää puita, kun hiillos on syntynyt. Täytä tulipesä korkeintaan puolilleen.
4. Heitä ensimmäiset löylyt, kun kiukaan kivet ovat kuumat; kertalämmitteisessä kiukaassa anna tulen sammua ja tuuleta sauna ennen kylpyä.
5. Sulje pelti vasta, kun hiillos on tumma eikä liekkejä ole; liian aikainen sulkeminen päästää häkää saunaan.

Saunan lämmityksestä ja vastan käytöstä kerrotaan tarkemmin artikkelissa saunan lämmitys ja vasta.

Pienhiukkaset: miksi kuiva puu ratkaisee

Puun poltto on Suomessa merkittävä pienhiukkasten lähde, ja Wikipedian lainaamien tutkimusten mukaan kiukaat ovat pienhiukkasten massan suurin yksittäinen lähde kotitalouksien puunpoltossa. Saunan sisällä pienhiukkasia voi olla pahimmillaan 50–70 mikrogrammaa kuutiossa, kymmenen kertaa ulkoilmaa enemmän, ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa huonoimmasta kiukaasta vapautui pienhiukkasia seitsemän kertaa enemmän kuin parhaasta.

Mökkiläinen voi vaikuttaa kolmeen asiaan: polttaa vain kuivaa puuta, sytyttää päältä ja valita kiukaan, jonka palamisilma johdetaan tulipesään hallitusti. Kiukaiden pienhiukkaspäästöjä ei ole pakko testata, joten valmistajan "vähäpäästöinen" on markkinointia, ei mitattu arvo.

Nuohous ja tulisijan kunto: mitä laki sanoo

Pelastuslaki asettaa mökin kiukaalle kolme velvollisuutta.

• Kunto. Lain 13 a §:n mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan on huolehdittava, että "tulisijat ja savuhormit pidetään sellaisessa kunnossa, että niitä voidaan käyttää turvallisesti" ja että "nuohooja nuohoaa tulisijat ja savuhormit säännöllisesti".
• Nuohousväli. Lain 13 b §: vakituisessa asunnossa vähintään vuoden välein, "vapaa-ajan asumiseen käytetyissä rakennuksissa vähintään kolmen vuoden välein". Kolme vuotta käyttämättä ollut tulisija ja savuhormi on nuohottava ennen käyttöönottoa.
• Palovaroitin. Lain 17 §:n mukaan omistajan on varustettava asunto riittävällä määrällä palovaroittimia. SPEKin mukaan varoitinta ei kannata sijoittaa saunaan tai pesuhuoneeseen kosteuden vuoksi, vaan saunamökin pukuhuoneeseen tai tupaan. Ks. palovaroitin mökillä.

Nuohoojan voi valita vapaasti; pakollista piirinuohousta ei enää ole. Nuohouksesta kannattaa pyytää todistus, jota kysytään vakuutustilanteissa ja mökin myynnissä.

Suojaetäisyydet ja asennus

Kiukaan suojaetäisyydet palaviin rakenteisiin ovat valmistajan asennusohjeessa, ja ne ovat osa rakentamisluvan tarkastusta. Hirsisaunassa seinä on kokonaan puuta, joten etäisyydet ja suojalevyt ovat erityisen tärkeitä. Savuhormin on oltava kiukaan kanssa yhteensopiva: teräshormille ja muuratulle hormille on omat vaatimuksensa, ja hormin läpivienti katosta tehdään hormivalmistajan ohjeen mukaan. Hirsirakenteen painuma otetaan huomioon hormin kiinnityksessä, kuten artikkelissa hirsimökki kerrotaan.

Uuden saunarakennuksen lupatarve määräytyy rakentamislain 42 §:n rajojen mukaan: vähintään 30 neliömetrin tai 120 kuutiometrin rakennus tarvitsee rakentamisluvan. Ks. rantasauna.

Puukiuas vai sähkökiuas mökille

Sähköttömällä tai aurinkosähköllä toimivalla mökillä puukiuas on käytännössä ainoa vaihtoehto: pieni verkkoon kytkemätön aurinkosähköjärjestelmä ei riitä kiukaan tehoon. Ks. aurinkopaneeli mökille.